Viisas vuohi

Vuohi Vuhi ja pässi Dinas olivat päätyneet metsään, vaikka tiesivät hyvin, ettei se ollut kummallekaan turvallinen paikka. Niiden vanha isäntä oli niin köyhä, ettei enää kyennyt ruokkimaan niitä. Hän oli päästänyt ne vapaiksi, joten niiden täytyi nyt huolehtia itsestään.

Dinas oli huolissaan erityisesti susista. Kun hän kysyi, miten ne pystyisivät pitämään pedot loitolla, Vuhi ilmoitti, että hänellä oli suunnitelma. Hän otti säkin, täytti sen puoliksi kuivilla puunpaloilla ja ravisti sitä. Palat kolisivat ontosti toisiaan vasten.

– Älä pelkää, Dinas. Kyllä me metsän eläinten kanssa pärjäämme, hän sanoi ja nosti säkin olalleen.

Juuri silloin paikalle ilmestyi Pekka-susi. Hän kulki metsää selkä kipeänä ja jalat jäykkinä toivoen löytävänsä helppoa saalista. Vuohen ja pässin näkeminen herätti hänen huomionsa, mutta säkki epäilytti häntä.

– Mitä teillä on tuossa? Vastatkaa heti, muuten minun täytyy tappaa teidät molemmat!

Vuhi ravisti säkkiä kevyesti.

– Tässäkö? Vain syömiemme susien pääkalloja ja luita. Emme olekaan vähään aikaan saaneet sudenlihaa, vai mitä, Dinas? Hyvä, että tulit. Meillä on nälkä. Dinas, tapa susi!

Pässi laski sarvensa valmiina hyökkäämään. Pekka hämmästyi niin, ettei osannut vastustaa, ja hänen jäykät jalkansa estivät nopean paon. Hän alkoi huutaa, että oli eläinten ystävä, ja pyysi niitä säästämään hänet.

Vuhi keskeytti pässin ja kysyi, mitä susi tekisi niiden hyväksi, jos saisi elää.

– Lähetän teille kaksitoista sutta! Pekka lupasi. – Silloin saatte enemmän lihaa kuin tappamalla vain minut.

Vuhi hyväksyi laskelman ja päästi Pekan menemään sillä ehdolla, että tämä pitäisi sanansa.

Pekka kokosi nopeasti kaksitoista veljeään. Hän ei kuitenkaan kutsunut niitä vapaaehtoiseksi ruoaksi vaan varoitti kahta hirviömäistä eläintä koskevasta vaarasta. Vuohi ja pässi söivät susia, ja hän oli itse nähnyt säkin täynnä niiden sukulaisten luita. Eikö koko joukon kannattaisi paeta?

Veljet eivät suostuneet kuulemaankaan sellaisesta. Kolmetoista sutta pakoon yhtä vuohta ja yhtä pässiä? Ne menisivät yhdessä taistelemaan. Pekka kieltäytyi kuitenkin jyrkästi lähtemästä mukaan. Hän ei halunnut enää nähdä niitä kahta.

Nähdessään kahdentoista suden lähestyvän Vuhi kiipesi puuhun. Dinas seurasi perässä, mutta ei päässyt kovin korkealle. Sudet asettuivat tiiviiksi joukoksi puun juurelle ja haastoivat eläimet alas.

Vuhi komensi pässiä hyppäämään niiden keskelle ja tappamaan ne kaikki. Sitten hän alkoi laskeutua puusta kolistaen säkkiään niin kovasti kuin pystyi. Samalla hän antoi Dinakselle sysäyksen. Pässi menetti otteensa ja putosi suoraan susien selkään.

– Juuri niin, Dinas! Tapa ne kaikki! Älä anna yhdenkään paeta!

Vuohen huudot, säkin kolina ja selkään pudonnut pässi saivat sudet täydelliseen sekasortoon. Ne syöksyivät pakoon kuka mihinkin suuntaan. Jokainen piti omaa pelastumistaan harvinaisena onnena: niin kauheita nuo kaksi olivat!

Tästä lähtien Vuhi ja Dinas elivät metsässä rauhassa. Sudet eivät enää häirinneet niitä.