Viisas vuohi

Vuohi Vuhi ja pässi Dinas olivat joutuneet lähtemään vanhan isäntänsä luota. Pässi oli uroslammas, ja kuten vuohikin, se oli ennen saanut ruokansa mieheltä. Nyt mies oli niin köyhä, ettei pystynyt enää ruokkimaan kumpaakaan. Hän oli päästänyt eläimet vapaiksi, ja ne olivat menneet metsään.

Dinas ei tuntenut oloaan turvalliseksi.

– Miten me voimme suojautua susilta? hän kysyi.

Vuhi ilmoitti, että hänellä oli suunnitelma. Hän täytti säkin puoliksi kuivilla puunpaloilla. Kun hän ravisti sitä, palat kolisivat. Hän nosti säkin olalleen ja sanoi Dinakselle, että ne pärjäisivät kyllä.

Samaan aikaan Pekka-susi kulki metsässä. Hänen selkänsä oli kipeä ja jalkansa jäykät, mutta hän toivoi löytävänsä helppoa syötävää. Nähdessään vuohen ja pässin hän tuli niiden luo.

– Mitä tuossa säkissä on? Kertokaa heti, tai tapan teidät molemmat!

Vuhi ravisti säkkiä hieman.

– Vain syömiemme susien luita. Emme olekaan pitkään aikaan saaneet sudenlihaa. Hyvä, että tulit, sillä meillä on nälkä. Dinas, tapa susi!

Pässi laski sarvensa hyökkäystä varten. Pekka oli liian hämmästynyt puolustautumaan ja liian jäykkä juoksemaan nopeasti karkuun. Hän pyysi, ettei häntä tapettaisi.

– Säästäkää minut! Voin lähettää teille kaksitoista sutta. Niistä riittää ruokaa paljon enemmän kuin yhdestä!

Vuhi käski Dinasta odottamaan ja suostui ehdotukseen. Pekka sai lähteä, kunhan pitäisi lupauksensa.

Susi kokosi kaksitoista veljeään ja varoitti niitä kahdesta kauheasta eläimestä. Vuohi ja pässi söivät susia, ja niillä oli jo säkillinen luita. Pekan mielestä kaikkien piti paeta.

Muut eivät suostuneet. Kolmetoista sutta ei voisi juosta pakoon vain yhtä vuohta ja yhtä pässiä! Ne päättivät lähteä taistelemaan. Pekka kuitenkin kieltäytyi tulemasta mukaan. Niinpä metsään lähti vain kaksitoista sutta.

Kun Vuhi huomasi niiden tulevan, hän kiipesi puuhun. Dinas seurasi, mutta ei päässyt yhtä korkealle. Sudet kerääntyivät tiiviisti puun alle ja huusivat eläimiä alas.

– Nyt ne ovat kaikki täällä, Dinas! Hyppää ja tapa ne! Vuhi komensi.

Hän alkoi tulla alemmas ja ravisti säkkiä kovasti. Samalla hän työnsi pässiä, joka putosi suoraan susien selkään.

– Oikein! Älä päästä yhtäkään karkuun! Vuhi huusi säkin kolistessa.

Sudet joutuivat aivan sekaisin. Ne ryntäsivät eri suuntiin, ja jokainen uskoi päässeensä juuri ja juuri hengissä pakoon. Sen jälkeen Vuhi ja Dinas elivät metsässä ilman, että sudet häiritsivät niitä.