Suomi / B1
Sadon jako
Mikko-kettu ja Pekka-susi olivat kylväneet yhdessä ohraa. Kun ohra oli kasvanut ja kypsynyt, tuli aika kerätä sato. Ne leikkasivat kasvit ja veivät ne rakennukseen kuivumaan. Sen jälkeen ohran jyvät eli pienet siemenet piti erottaa kuivista varsista ja kuorista. Tähän työhön ne pyysivät Osmo-karhun apua.
Karhu suostui mielellään. Sovittuna päivänä kaikki kolme tapasivat, ja Pekka kysyi, miten ne jakaisivat työt.
Mikko kiipesi nopeasti katon alle.
– Minä jään tänne pitämään katon puuosia paikoillaan. Silloin ne eivät pääse putoamaan teidän päällenne. Tehkää te työtä rauhassa alhaalla. Minä huolehdin turvallisuudestanne!
Osmo löi kuivaa ohraa, kunnes jyvät irtosivat. Pekka erotti kevyet kuoret jyvistä. Mikko taas pudotti silloin tällöin puunpalan niiden päälle.
– Varo vähän! Haluatko tappaa meidät? muut huusivat.
Kettu väitti, että katon pitäminen paikallaan oli paljon raskaampaa kuin ne osasivat kuvitella. Ne olivat onnekkaita, kun vain pieniä paloja putosi alas. Ilman häntä koko katto putoaisi niiden päälle.
Osmo ja Pekka työskentelivät ahkerasti loppuun asti. Sitten Mikko hyppäsi alas ja venytteli kuin olisi tehnyt raskaimman työn.
– Onneksi se on ohi. En olisi jaksanut enää kauan!
Lattialla oli nyt kolme kasaa: suuri kasa kuivia varsia, pienempi kasa kuoria ja kaikkein pienin kasa puhtaita jyviä.
Pekka kysyi, miten sato jaettaisiin. Mikolla oli heti vastaus.
– Meitä on kolme ja kasojakin on kolme. Suurin kasa kuuluu tietysti suurimmalle, eli Osmolle. Pekka saa keskikokoisen kasan. Minä olen pienin, joten pienin kasa kuuluu minulle.
Karhu ja susi hyväksyivät ehdotuksen. Näin Osmo sai varret, Pekka kuoret ja Mikko kaikki syötävät jyvät.
Kolmikko lähti myllyyn tekemään jauhoja talvea varten. Kun suuret myllynkivet murskasivat Mikon jyviä, niistä kuului karkea ääni. Osmo huomasi, että heidän omat osuutensa kuulostivat erilaisilta.
– Lisätkää vähän hiekkaa, Mikko neuvoi. – Silloin saatte saman äänen.
Osmo ja Pekka sekoittivat hiekkaa varsien ja kuorien joukkoon. Kun ne taas pyörittivät myllynkiviä, kuuluikin aivan samanlainen ääni.
Se riitti niille. Molemmat lähtivät tyytyväisinä kotiin ja uskoivat saaneensa yhtä hyvän talven ruokavaraston kuin Mikko.
English summary · includes the ending
Mikko the fox and Pekka the wolf harvest their barley and ask Osmo the bear to help separate the grain from the dry plants. Mikko climbs under the roof, claiming he must hold it up to keep his friends safe. While the others work, he drops pieces of wood on them and says this proves how difficult his job is.
Afterwards, three piles remain: straw, empty grain coverings and clean grain. Mikko gives the largest pile to the largest animal, Osmo. Pekka receives the middle pile, and Mikko takes the smallest, which contains all the grain.
They go to the mill. Osmo notices that Mikko's grain makes a different sound from their portions. Mikko advises adding sand. They do so, and their millstones make the same rough noise.
The bear and wolf go home satisfied, believing their winter food supplies are as good as the fox's.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source