Suomi / B2
Osmon osuus
Osmo-karhu saapui eräänä päivänä metsäaukiolle, jossa mies oli kyntämässä peltoa. Hän tervehti miestä ja tiedusteli, mitä tämä oli tekemässä.
Mies kertoi kääntävänsä maan ja tasoittavansa sen ennen kylvöä. Sen jälkeen hän aikoi kasvattaa puolella pellosta vehnää ja toisella puolella nauriita.
Ajatus vehnästä ja nauriista miellytti Osmoa suuresti. Hän ajatteli, että molemmista saisi hyvää ruokaa, ja ilmoitti osaavansa itsekin tehdä kyseisiä peltotöitä.
– Mitä sanoisit, jos auttaisin sinua? hän ehdotti.
Mies lupasi jakaa sadon hänen kanssaan, jos hän osallistuisi työhön. Osmo ryhtyi toimeen, ja yhdessä ne saivat maan pian käännettyä, tasoitettua ja kylvettyä.
Syksyllä ne palasivat pellolle keräämään sadon. Ensin oli vuorossa naurismaalla kasvanut osuus. Mies kysyi Osmolta, halusiko tämä itselleen maan päällä kasvavan osan vai maan alle jäävän.
Osmo katseli nauriiden reheviä, vihreitä lehtiä. Niiden runsas kasvu teki häneen vaikutuksen, ja hän valitsi maanpäällisen osan. Mies sai siis varsinaiset nauriit, jotka nostettiin maasta, kun taas karhulle jäivät lehdet.
Naurissadon kerättyään ne siirtyivät vehnäpellolle. Mies esitti täsmälleen saman kysymyksen: kumpi osa karhulle kelpaisi tällä kertaa?
Vehnän varret olivat kuivia ja kutistuneita. Osmo tarkasteli niitä harkitsevasti ja valitsi tällä kertaa maan alla kasvavan osan.
– Nyt sinun on parasta antaa minulle maan alla kasvava osa.
Mies nauroi itsekseen ja suostui. Osmo sai vehnän juuret. Miehelle jäi maanpäällinen sato jyvineen, josta saattoi valmistaa jauhoja ja leipää.
Eräänä päivänä seuraavana talvena ne tapasivat jälleen. Mies kutsui karhun päivälliselle, ja tämä otti kutsun vastaan mielihyvin: hänellä oli kova nälkä.
Aluksi syötiin uunissa paistettuja nauriita. Osmo oli niiden mausta niin innoissaan, että sanoi, ettei ollut koskaan syönyt mitään parempaa. Sitten hän kysyi, mitä herkullinen ruoka oikein oli.
– Nauriita siitä pellosta, jonka sinä ja minä yhdessä kylvimme, mies kertoi.
Karhu oli hyvin hämmästynyt. Seuraavaksi tarjottiin vastapaistettua leipää. Sekin sai Osmon kehumaan makua ja kyselemään, mitä hänelle oli annettu.
– Aivan tavallista leipää, joka on leivottu meidän yhdessä kasvattamastamme vehnästä.
Tämä hämmästytti Osmoa vielä enemmän kuin nauriit.
– Minun nauriini ja leipäni eivät kyllä maistu vähääkään tällaisilta! hän sanoi.
Mies purskahti nauramaan. Osmo ihmetteli, miksi tämä nauroi.
English summary · includes the ending
Osmo the bear meets a man preparing a field. The man plans to grow wheat on one half and turnips on the other. Osmo offers to help, and the man promises him a share of the harvest. Together, they prepare and plant the field.
In autumn, the man asks Osmo whether he wants the part above the ground or the part below. At the turnip field, the bear chooses the beautiful green leaves. The man takes the turnips. At the wheat field, Osmo sees dry stems and chooses the roots instead. The man keeps the grain.
The following winter, the man invites the hungry bear to dinner. Osmo praises the baked turnips and fresh bread, then discovers both came from their shared field.
He is amazed because his own turnips and bread taste nothing like these. The man bursts out laughing, and Osmo wonders why.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source