Suomi / B1
Osmon osuus
Osmo-karhu tuli eräänä päivänä metsän keskellä olevalle pellolle. Mies oli siellä kyntämässä eli kääntämässä maata viljelyä varten.
– Hyvää päivää! Mitä sinä teet? karhu kysyi.
Mies selitti, että hän valmisteli peltoa. Ensin hän kääntäisi ja tasoittaisi maan, sitten hän kylväisi puolelle peltoa vehnää ja toiselle puolelle nauriita.
Osmo ajatteli, että vehnä ja nauriit olivat hyvää ruokaa. Hän sanoi osaavansa tehdä samanlaisia peltotöitä ja tarjoutui auttamaan.
– Jos autat, jaan sadon kanssasi, mies lupasi.
Osmo ryhtyi heti työhön. Yhdessä ne saivat pellon nopeasti valmiiksi ja kasvit kylvettyä.
Syksyn tultua ne lähtivät korjaamaan satoa. Nauriiden kohdalla mies pyysi karhua valitsemaan oman osansa.
– Tahdotko sen, mikä kasvaa maan päällä, vai sen, mikä kasvaa maan alla?
Osmo katseli nauriiden runsaita vihreitä lehtiä. Ne näyttivät hänen mielestään hyviltä.
– Anna minulle maan päällä kasvava osa, hän päätti.
Näin Osmo sai lehdet, ja mies nosti maasta itselleen nauriit. Sen jälkeen ne siirtyivät vehnän luo.
Mies antoi Osmon taas valita. Vehnän varret olivat nyt kuivia. Osmo halusi tällä kertaa toisen osan.
– Anna minulle se, mikä kasvaa maan alla.
Mies suostui ja nauroi hiljaa itsekseen. Karhu sai juuret, kun taas mies sai vehnän jyvät. Niistä voisi jauhaa jauhoja ja leipoa leipää.
Seuraavana talvena mies ja Osmo tapasivat uudelleen. Mies kutsui karhun syömään luokseen. Osmo oli hyvin nälkäinen ja hyväksyi kutsun iloisesti.
Ensimmäiseksi tarjolla oli uunissa paistettuja nauriita. Osmo piti niistä valtavasti.
– En ole koskaan maistanut mitään näin hyvää! Mitä tämä on?
– Nauriita siitä pellosta, jonka me yhdessä kylvimme, mies vastasi.
Osmo yllättyi. Sitten mies tarjosi juuri paistettua leipää. Karhu kehui sitäkin ja kysyi, mitä se oli.
– Tavallista leipää meidän yhdessä kasvattamastamme vehnästä.
Osmo oli nyt entistä hämmästyneempi.
– Minun nauriini ja leipäni eivät kyllä maistu yhtään tällaisilta, hän sanoi.
Silloin mies purskahti nauruun. Osmo jäi ihmettelemään, mikä häntä oikein nauratti.
English summary · includes the ending
Osmo the bear meets a man preparing a field. The man plans to grow wheat on one half and turnips on the other. Osmo offers to help, and the man promises him a share of the harvest. Together, they prepare and plant the field.
In autumn, the man asks Osmo whether he wants the part above the ground or the part below. At the turnip field, the bear chooses the beautiful green leaves. The man takes the turnips. At the wheat field, Osmo sees dry stems and chooses the roots instead. The man keeps the grain.
The following winter, the man invites the hungry bear to dinner. Osmo praises the baked turnips and fresh bread, then discovers both came from their shared field.
He is amazed because his own turnips and bread taste nothing like these. The man bursts out laughing, and Osmo wonders why.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source