Suomi / A2
Osmon osuus
Osmo-karhu tuli pellolle. Siellä mies teki työtä. Hän käänsi maata ja valmisti sitä kylvämistä varten.
– Mitä aiot kasvattaa? Osmo kysyi.
– Vehnää ja nauriita, mies vastasi. – Nauriit kasvavat maan alla. Vehnästä voi tehdä leipää.
Osmo piti molemmista. Hän sanoi osaavansa auttaa pellolla.
– Jos autat minua, saat osan sadosta, mies lupasi.
Niin Osmo alkoi tehdä työtä. Yhdessä ne valmistivat pellon ja kylvivät kasvit. Puolelle peltoa tuli vehnää ja toiselle puolelle nauriita.
Syksyllä oli aika kerätä ruoka. Ensin ne menivät nauriiden luo.
– Haluatko maan päällä vai maan alla kasvavan osan? mies kysyi.
Nauriiden lehdet olivat suuret ja vihreät. Osmo katseli niitä.
– Haluan maan päällä kasvavan osan!
Osmo sai lehdet. Mies sai maan alla olevat nauriit.
Sitten ne menivät vehnän luo. Mies kysyi saman kysymyksen. Nyt Osmo näki vain kuivia varsia maan päällä.
– Tällä kertaa haluan maan alla kasvavan osan, hän sanoi.
Mies suostui. Osmo sai juuret. Mies sai vehnän jyvät, joista voi tehdä jauhoja.
Talvella mies ja karhu tapasivat uudestaan. Mies kutsui Osmon syömään. Karhulla oli kova nälkä, joten hän tuli mielellään.
Ensin ne söivät uunissa paistettuja nauriita.
– Todella hyvää! Mitä nämä ovat? Osmo kysyi.
– Ne ovat meidän peltomme nauriita.
Osmo hämmästyi. Sitten mies tarjosi tuoretta leipää. Sekin oli karhun mielestä hyvin hyvää.
– Tämä leipä on tehty meidän peltomme vehnästä, mies kertoi.
Osmo hämmästyi vielä enemmän.
– Minun nauriini ja leipäni eivät maistu tällaisilta!
Mies alkoi nauraa. Osmo ei ymmärtänyt, miksi.
English summary · includes the ending
Osmo the bear meets a man preparing a field. The man plans to grow wheat on one half and turnips on the other. Osmo offers to help, and the man promises him a share of the harvest. Together, they prepare and plant the field.
In autumn, the man asks Osmo whether he wants the part above the ground or the part below. At the turnip field, the bear chooses the beautiful green leaves. The man takes the turnips. At the wheat field, Osmo sees dry stems and chooses the roots instead. The man keeps the grain.
The following winter, the man invites the hungry bear to dinner. Osmo praises the baked turnips and fresh bread, then discovers both came from their shared field.
He is amazed because his own turnips and bread taste nothing like these. The man bursts out laughing, and Osmo wonders why.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source