Suomi / B1
Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa
Västäräkki ja koskikara olivat kaksi pientä lintua. Kerran ne löivät vetoa siitä, kumpi osaisi paremmin laskea kosken alas puun päällä. Koskessa joen vesi virtaa nopeasti ja voimakkaasti.
Kaikki tiesivät, että koskikara oli taitavampi koskenlaskija. Se puhui ylpeästi omista taidoistaan eikä epäillyt voittoaan. Västäräkki ei kehunut itseään. Se vain hyppeli vaatimattomasti rannan kivillä ja odotti kilpailun alkua.
Kun oli aika lähteä, koskikara asettui puun etupäähän. Västäräkki otti paikan takaa. Sitten puu lähti kulkemaan veden mukana.
Koskikara esiintyi ylpeänä edessä. Se heilutti siipiään ja hyppeli. Västäräkki pysyi hiljaa, kunnes ne tulivat kosken voimakkaimpaan kohtaan. Silloin se nosti vartaloaan, löi siipiään ja huusi: ”Nyt sitä mennään!”
”Vai jo mennään!” koskikara vastasi nauraen. Se kääntyi katsomaan, miten västäräkki selviytyi. Mutta västäräkki pysyi tukevasti puun päällä. Juuri koskikara putosi veteen, kun se kääntyi keskellä kovinta virtaa. Se joutui räpiköimään vedessä kauan ennen kuin pääsi sieltä pois.
English summary · includes the ending
A wagtail and a dipper make a bet about which bird can ride a log down the rapids better. Everyone knows that the dipper is more skilled, and it speaks proudly about itself. While it is sure of victory, the wagtail quietly waits on the stones beside the river.
When the race begins, the dipper takes the front of the log and the wagtail stands at the back. During the journey, the dipper jumps and moves its wings. The wagtail says nothing until they reach the strongest part of the current. Then it raises its body, beats its wings, and calls out that now they are moving.
The dipper laughs and turns to see how the other bird is doing. The wagtail stays firmly on the log. But the dipper falls into the water while turning around and has to struggle for a long time before getting out.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source