Suomi / C1
Karhu ja hiiri
Kun Osmo-karhu jäi yksin verkkoon, hän yritti kaikin voimin päästä vapaaksi. Hän riuhtoi itseään puolelta toiselle, kunnes oli aivan uupunut. Lopulta uni voitti.
Hänen nukkuessaan kokonainen joukko pieniä hiiriä alkoi leikkiä hänen suuren ruumiinsa päällä. Niiden pikkuruiset jalat kutittivat karhua, ja tämä heräsi säpsähtäen. Hiiret vilistivät pakoon, paitsi yksi, jonka Osmo sai kiinni käpälänsä alle.
«Vik! Vik! Päästä minut menemään!» pelästynyt hiiri anoi. «Päästä minut, ole kiltti! Jos annat minun mennä, palkitsen sinut vielä jonakin päivänä. Sen lupaan!»
Osmo päästi ilmoille valtavan naurun. Pienen hiiren lupaus oli hänestä niin huvittava, ettei hän voinut olla toistamatta sitä ääneen.
«Mitä, pikkuinen? Sinäkö palkitsisit minut? Ha, ha! Hiiri palkitsee karhun! Siinäpä vasta vitsi!»
Hiiren lupaus ei saanut karhua uskomaan, että siitä todella voisi olla hänelle apua. Hän päätti kuitenkin päästää vangin menemään.
«Olet liian heikko ja mitätön, jotta sinua kannattaisi tappaa, ja aivan liian pieni syötäväksi. Juokse siis tiehesi!»
Samassa hän kohotti käpäläänsä, ja pieni hiiri kipitti pois.
«Se palkitsee minut ystävällisyydestäni!» Osmo toisteli. Vaikka hän oli edelleen tiukasti verkon vankina, koko hänen ruumiinsa hytkyi taas naurusta.
Hän nauroi yhä, kun pieni hiiri palasi mukanaan kokonainen hiirijoukko. Kaikki ryhtyivät viipymättä nakertamaan verkon köysiä, ja tuota pikaa suuri karhu oli vapaa.
«Näethän», pieni hiiri sanoi, «vaikka olemme heikkoja ja mitättömiä, osaamme mekin palkita hyvän teon.»
Osmoa hävetti, että hän oli nauranut hiirille vain niiden koon vuoksi. Lähtiessään kömpimään kohti metsää hän ei saanut suustaan muuta kuin yhden sanan:
«Kiitos!»
English summary · includes the ending
Osmo the bear is caught in a net. After struggling until he is exhausted, he falls asleep. A group of mice begins playing on his body. Their feet tickle him awake, and he catches one mouse beneath his paw while the others escape.
The frightened mouse begs for its life and promises to repay him one day. Osmo laughs at the idea that such a small, weak creature could ever do anything for a large bear. Nevertheless, he releases it because it is too small to eat and not worth killing.
The bear is still laughing when the mouse returns with many companions. Together, they bite through the ropes and free him. The little mouse points out that even weak creatures can repay a kindness.
Ashamed of having laughed at the mice because of their size, Osmo leaves for the forest. All he can manage to say is thank you.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source