Suomi / B2
Karhu ja hiiri
Osmo-karhu oli jäänyt yksin verkkoon. Hän riuhtoi itseään puolelta toiselle yrittäessään päästä irti. Viimein hän oli niin uupunut, ettei enää jaksanut yrittää, vaan nukahti.
Karhun nukkuessa suuri joukko pieniä hiiriä alkoi leikkiä hänen päällään. Niiden pienet jalat kutittivat häntä niin, että hän heräsi äkkiä. Hiiret pakenivat nopeasti, mutta yksi niistä jäi suuren käpälän alle.
«Päästä minut menemään!» pelästynyt hiiri pyysi yhä uudestaan. «Jos annat minun mennä, teen vielä joskus sinulle hyvän teon. Minä lupaan!»
Osmo purskahti kovaan nauruun. Ajatus siitä, että pieni hiiri voisi tehdä jotakin hänen hyväkseen, oli hänestä tavattoman hauska.
«Sinäkö auttaisit minua? Hiiri auttaisi karhua! Siinäpä hyvä vitsi! Mutta päästän sinut silti menemään. Olet liian pieni ja heikko, jotta sinua kannattaisi tappaa, ja liian pieni syötäväksi. Juokse siis pois!»
Hän nosti käpälänsä, ja hiiri juoksi tiehensä.
«Se aikoo palkita minut hyvästä teostani!» Osmo toisti. Vaikka hän oli yhä lujasti kiinni verkossa, hän vapisi taas naurusta.
Karhu nauroi edelleen, kun pieni hiiri jo palasi mukanaan suuri joukko muita hiiriä. Kaikki ryhtyivät heti puremaan verkon köysiä poikki. Pian ne olivat vapauttaneet suuren karhun.
«Huomaatko nyt?» pieni hiiri sanoi. «Vaikka olemme pieniä ja heikkoja, mekin osaamme vastata hyvään tekoon hyvällä.»
Osmo oli nauranut hiirille niiden pienen koon vuoksi. Nyt häntä hävetti niin paljon, ettei hän metsään lähtiessään saanut sanotuksi muuta kuin:
«Kiitos!»
English summary · includes the ending
Osmo the bear is caught in a net. After struggling until he is exhausted, he falls asleep. A group of mice begins playing on his body. Their feet tickle him awake, and he catches one mouse beneath his paw while the others escape.
The frightened mouse begs for its life and promises to repay him one day. Osmo laughs at the idea that such a small, weak creature could ever do anything for a large bear. Nevertheless, he releases it because it is too small to eat and not worth killing.
The bear is still laughing when the mouse returns with many companions. Together, they bite through the ropes and free him. The little mouse points out that even weak creatures can repay a kindness.
Ashamed of having laughed at the mice because of their size, Osmo leaves for the forest. All he can manage to say is thank you.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source