Suomi / B1
Karhu ja hiiri
Osmo-karhu oli jäänyt kiinni verkkoon. Hän yritti päästä vapaaksi ja liikkui puolelta toiselle, mutta mikään ei auttanut. Lopulta hän väsyi niin paljon, että nukahti.
Hänen nukkuessaan joukko pieniä hiiriä tuli leikkimään hänen päälleen. Niiden jalat kutittivat karhua, ja hän heräsi äkkiä. Hiiret juoksivat pakoon, mutta yhden karhu sai kiinni käpälänsä alle.
«Päästä minut menemään, ole kiltti!» pieni hiiri pyysi peloissaan. «Lupaan, että minäkin teen vielä joskus sinulle jotain hyvää.»
Tämä sai karhun nauramaan kovaan ääneen.
«Sinäkö tekisit jotain minun hyväkseni? Sehän on hyvä vitsi! Olet liian pieni ja heikko. Mutta annan sinun mennä. Olet liian pieni syötäväksi, eikä sinua kannata tappaa.»
Hän nosti käpälänsä, ja hiiri juoksi pois. Vaikka karhu oli edelleen kiinni verkossa, hiiren lupaus nauratti häntä yhä.
Hän nauroi vielä silloinkin, kun hiiri palasi suuren hiirijoukon kanssa. Hiiret alkoivat heti purra verkon köysiä poikki. Ei kestänyt kauan, kun suuri karhu pääsi vapaaksi.
«Näetkö nyt? Vaikka olemme pieniä ja heikkoja, mekin voimme vastata hyvään tekoon hyvällä», hiiri sanoi.
Karhua hävetti, että hän oli nauranut hiirille niiden koon vuoksi. Lähtiessään metsään hän sai sanotuksi vain yhden sanan:
«Kiitos!»
English summary · includes the ending
Osmo the bear is caught in a net. After struggling until he is exhausted, he falls asleep. A group of mice begins playing on his body. Their feet tickle him awake, and he catches one mouse beneath his paw while the others escape.
The frightened mouse begs for its life and promises to repay him one day. Osmo laughs at the idea that such a small, weak creature could ever do anything for a large bear. Nevertheless, he releases it because it is too small to eat and not worth killing.
The bear is still laughing when the mouse returns with many companions. Together, they bite through the ropes and free him. The little mouse points out that even weak creatures can repay a kindness.
Ashamed of having laughed at the mice because of their size, Osmo leaves for the forest. All he can manage to say is thank you.
Adapted for Lejrbål from the credited source.
Read the source